Neljä asiaa on tapahtunut.

1] Hän, jota suutelin puutalon juhlissa, soitti ja pyysi treffeille. Kävimme treffeillä ja kuinka kävi? Selkäpiissäni jumputtanut alitajunta oli kuin olikin oikeassa. Sitoutumiskammoinen, outo, lupauksiaan huonosti pitävä eikä missään nimessä keskustelu- tai käytöstavoiltaan kelvollinen. Arvasin. Tyyppi kykeni viemään treffeille, mutta dumppasi minut illan lopuksi niin sujuvasti ja törkeästi, että jäin totaalisen sanattomaksi. Mitäs siinä sitten enää? Se siitä. Ja sitten ihmetellään sitä, miksi ihmiset eivät pariudu. Ei kai sitä voi pariutua, jos puolet porukasta juoksee jatkuvasti paniikissa karkuun, kun tulee puolta metriä lähemmäs.

2] Löysin yhteisen sävelen Hra. Lahden kanssa. Siis entisen "tavallaan poikaystävän". Seurustelua tästä ei ole kehkeytymässä, mutta taidetaan nyt edes lukea samaa kirjaa, jos ei ihan samalla sivulla vielä olla. Mutta sitä kohti kuitenkin ja ihan hyvä niin. Edes.[Mutta onko tämä todella parasta mitä voi saada nykypäivänä? Tähänkö on sitten tyydyttävä? Seksisuhteeseen tutun kanssa, kun sitoutuminen onkin kirosana ja sitoutumiskammo muoti-ilmiöistä suosituin. On kyllä sanottava ihan suoraan, että aika persemeininki.]

3] Sain uuden työn. Se on määräaikainen [vain jouluun saakka tosin], viestinnän suunnittelua [siis juuri minun alaani] ja loistavassa tiimissä. Jonkun täytyy todella pitää minusta, kun asiat näin järjestyvät. Minusta ei tulekaan freelanceria vielä, siis ainakaan ennen joulua, enkä ehkä sittenkään tehnyt virhettä. Jos en olisi irtisanoutunut nykyisestä työstäni, en luultavasti olisi voinut vastaanottaa tätä nyt tarjottua mahdollisuutta. Mamma, hyviä uutisia: sinun ei tarvitsekaan elättää minua! Tänään on viimeinen työpäivä, joka loppuu aiemmin. Menen työtiimin kera syömään hyvin. Huomenna hyppään kimpsuineni junaan ja lähden kotiseudulle. Ihanaa tiedossa; lomaa, unta, kirjoja, urheilua ja rakkaita ihmisiä.

4] Läheiseltäni löydettiin sisäelinkasvain. Onneksi todennäköisesti hyvänlaatuinen, mutta... Olen huolissani ja pohdin sitä lakkaamatta. Yritän olla tukena niin paljon kuin mahdollista. Muuta en voi, muuhun en pysty. Toivon parasta.