Oli tunne miestä kohtaan positiivinen tai negativiinen, tuntuu että ne muuttuvat aina enemmin tai myöhemmin ahdistaviksi. Olipa tilanne itsessään hyvä tai huono, muuttuu jokin komponentti siinä aina ahdistavaksi. Vaikka kuinka yrittäisin, minua ahdistaa miehet ja tunteet.

Miksi ei voi olla eloonsa tyytyväinen ja nauttia omasta ihastus-tilastaan? Miksi pitää hukuttaa itsensä kaiken maailman epäilyksiin, spekulointeihin ja skenaarioihin? Miksi en osaa nauttia vain siitä, miltä tuntuu? Miksi ylitulkitsen kaikkea? Enkö vain osaa, vai enkö enää uskalla?

Mietin paljon, liikaa, Australiaa ja Hra. Lahtea. Samalla olen jäänyt pohtimaan entistä Psokopaatti poikaystävääni ja sitä, kuinka hän hyväksikäytti minua vuosia. Ajoiko seksi minut siihen tilaan vai jäinkö siihen pisteeseen tunne-elämäni kapasiteettivajeen tähden?

Vai onko mulla vain PMS?

- Joo, todella helppoa olla nainen!