Raportti: Sain.

Todellakin. Menin Lahteen rakkautta etsimään. Minulla on tismalleen sama ongelma [taas kerran] kuin Albertalla. Olen niin sekaisin Hra. Lahdesta, että kukaan muu ei tunnut kelpaavan. Kuitenkin samaan aikaan päädyin kummalliseen neljän miehen välillä tasapainoiluun. Jos Hra. Lahti ilmoittaisi selvästi tahtovansa minut -ja vain minut- ei minulla olisi ongelmaa sitoutua yhteen ihmiseen. Olenhan tehnyt sen ennenkin. Tiedän sitä kaipaavani ja tahtovani. Mutta hänestä ei saa selvää. Itse taas [tavallaan aika epätoivoisestikin] etsii koko ajan sitä ihmistä, jonka kanssa jakaa elämänsä, niin siksi kai sitä vaan päätyy kokeilemaan kaikkea mahdollista sitten? Ajatus on kai kaukaisesti se: "voisiko hän sittenkin olla se oikea?", oli kysessä kuka tahansa, milloin tahansa.

Vietimme Hra. Lahden kanssa mukavaa iltaa, joimme viiniä ja katsoimme elokuvan. Koko aikana emme koskeneet toisiimme, keskustelimme ainoastaan. Jälleen kerran oli vain todettava, että meillä on yhteys. Elokuvan päätyttyä en voinut enää hillitä itseäni; pienessä viinituiskeessa Hra. näytti aivan J-Ä-R-K-Y-T-T-Ä-V-Ä-N hyvältä tiukassa hihattomassa paidassaan ja farkuissaan. Otin ohjat omiin käsiini ja kutakuinkin aggressiivisesti häneltä suihin. Hän tuli, ja järkyttyi [positiivisesti] siitä että nielin. Hyvät herrat, kertokaa, onko se todella niin erityistä? Eivätkö naiset sitten yleensä niele? Minä kun olen niin luullut. Eihän se nyt kovinkaan kummoinen toimenpide ole. Tultuaan Hra. oli kuitenkin heti valmis uuteen ja pääsimme asiaan minunkin osaltani. Joskin on sanottava, että olin edelleen aika hyökkäävä ja kaipasin aggressiivista, hikistä ja eläimellistä seksiä. Koskapa en sitä kaipaisi? Sitä se seksi oikeastaan sitten olikin. Tiesin, että nyt haluan hänen kanssaan myös pyllyseksiä ja heitinkin Herralle liukkarit kouraan. Vinkki meni perille. Oijoi. Seksi viime yönä oli mitä mainointa, kuten aina hänen kanssaan.

Nukkua en saanut kainalossa, hyvänyönsuudelmasta ei ollut tietoakaan eikä helliä sanoja kuiskailtu. Taitaa olla aika selvää, mitä minä hänelle olen.

Aamulla harrastimme seksiä uudestaan, nyt tosin rauhallisemmin ja hitaammin. Jollain tavalla yöstä pettyneenä, käänsin vain selkäni hänelle enkä halunnut katsoa häntä silmiin lainkaan. Takaapäin oli parempi, en halunnut nähdä niitä ihania kasvoja aamun valossa, joita olin yöllä salaa tuijottanut enemmän kuin vähän rakastuneena.

Hra. Lahti kokkasit hyvät aamiaispöperöt ja heitti minut junalle. Sitä ennen vielä alustavasti perui ennalta tehdyt suunnitelmat ensi perjantain tapaamisestamme. Pettymyksen peittäminen on hiton vaikeaa päivänvalossa. Nyt istun tässä, B-rappu hellänä, ja mietin mitä teen? Loppuviikonlopuksi ei ole ohjelmaa enkä tiedä haluanko edes.

Rakastuminen on perseestä [kirjaimellisesti], etenkin jos kohde on ihan väärä.