Olin vajaan viikon Lontoossa. Kävin kuvauttamassa itseni Ziggy Stardustin puhelinkopissa, tosi fanina tietysti. Tuo puhelinkoppi ja Haddon Street 23 ovat kaikkien oikeiden David Bowie fanien Mekka, vähän kuin Jim Morrisonin hauta on joillekin. Siellä minä sitten olin. Nyt olen nähnyt sen, olen nähnyt Bowien livenä ja tunnen lopultakin olevani täydennetty Bowie-ideologiani kanssa!

Matka oli energiapiikki suoraan suoneen, huomaan olevani onnellinen. Se sana on saanut minun sielussani nyt ihan uuden merkityksen, sillä en ole ollut onnellinen edes hetkellisesti vuosiin. Olen ollut solmussa kuin partiolaisten köydet. Nyt silmäni aukesivat minulle itselleni, mutta samaan syssyyn eksyin uudestaan, tietysti.Syykin oli vanha tuttu.

Lontoossa oli mies, johon rakastuin. Kun hän kätteli minua ensimmäistä kertaa, jalkani meinasivat lähteä alta. Siellä me sitten kuljettiin käsikädessä, pimeän Thames-joen vartta ja suudeltiin. Nukuin kapeampaakin kapeammassa hostellin sängyssä hänen kainalossaan ja pidin kerrankin siitä kiinni, ettei pantu. Pidimme kädestä kiinni ja silittelimme toisiamme sitäkin enemmän. Minä olen kuulemma syötävän näköinen, hän muistutti ihanaa pikku-apinaa. Kotiin paluusta on alle 24 tuntia ja ajattelen häntä lakkaamatta.

Apina asuu aivan toisella puolella tätä maata, niin kaukana ettei junalla oikeastaan voi sinne mennä, pitää lentää. Hän on hieman minua vanhempi. Hänellä on jo 2 lasta. Hän on eronnut vajaa vuosi sitten. Toisin sanoen, kaikki speksit puhuvat tämän jutun onnistumista vastaan. Olen rakastunut jälleen kerran mahdottomaan. Ovatko olosuhteet todella vain olosuhteita vaiko enemmänkin vaikeita olosuhteita? Suuria ratkaisuja on vaikeaa tehdä tuntematta mihin on menossa. Tutustuminen on vaikeaa, kun toinen on kaukana.

Nyt mietin, pitääkö kaiken olla helppoa sittenkään? Tummatukkainen töistä pyysi minut treffeille. Lupauduin alustavasti huomiseksi. Mihin olen menossa? Mielessä pyörii Apina, joka tuntuu olosuhteissani mahdottomalta. Arjessani on tarjolla mukava mies, Tummatukkainen, joka myös sytyttää, joka on mahdollinen. Jos saisin ihan vapaasti valita, ilman muiden minkäänlaisia vaikutusmahdollisuuksia, ottaisin Apinan. Mutta kun siinä on ne olosuhteet, ne kuuluisat, vaikeat perhanan olosuhteet. Tummatukkaisen kanssa kaikki olosuhteet on puhuttu selviksi, ja hän on avautunut. Se juttu voisi tosissaan myös toimia.

Solmussa siis. Täällä taas. Mutta ainakin hymyilyttää koko ajan.