Ihan totta. Uskomatonta.

Elämässäni tapahtuu juuri nyt niin vähän, ettei edes ole mitään kirjoitettavaa. Toki päässäni tapahtuu jatkuvaa liikettä, pinnan alla muhii monia meheviä suunnitelmia ja jännityksella odotan muutaman työasian ratkeamista. Silti mitään kovin erikoista ei ole näköpiirissä. Jos ei lasketa sitä, että minusta on tehty pikkujoulu-vastaava. Mitähän se edes tarkoittaa? Olenko nyt urani huipulla?

Duunissa on eräs nainen, joka on uskomattoman kaunis. Hänellä on mielettömän ihanat hiukset ja hän on aina pukeutunut kauhean hyvin. Jäin sitten miettimään, miksi jotkut näyttävät aina hyviltä, vaikka vetäisisivät jätesäkin päällensä? Ja miksi minä en kuulu heihin?

Aloitin urheilun taas pitkästä aikaa ihan tosissaan. Kaikki alkoi himostani päästä Pole Dancing-tunnille, ei niitä tietenkään Suomessa järjestetä. Niin että se sitten siitä uudesta urasuunnitelmasta. Ilmoittauduin sen sijaan muuten tanssimaan, jumppakortinkin latasin täyteen. Nyt vaan perse tiukaksi ja lihakset kuntoon.

Jos joku mies nyt tulisi mun työhuoneeseen, raiskaisin sen ihan varmasti.

Päivän tärkeimmät tulikin tässä.