Olen viettänyt harvinaisen pitkän kaavan mukaisesti syntymäpäiviäni.

Perjantaina oli aamuun asti kestäneet pileet ja niiden jatkot. Hra. Lahti perui tulonsa juhliini, kuten olin aavistellutkin. Minä pahoitin siitä mieleni niin kovasti, että itkeä tihrustin kuin viimeistä päivää vielä muutaman minuutin ennen vieraiden tuloa. Vieraiden saavuttua ryhdyin juomaan kaksin käsin, tietysti. Kännipäissäni menin sitten kutsumaan Laastarin eli tässä tapauksessa Muusikon juhliini. Hän tuli paikalle kuin salama, ja olisi ollut syytä jo tässä vaiheessa ymmärtää toimia toisin. Mutta ei, jatkoin juomista, juopumista ja mielessäni uhoamista. "Kyllä mulle kelpaa muutkin kuin Hra. Lahti."

Aamulla kuudelta jatkot luonani olivat ohi ja läsnä vain minä ja Muusikko. Harrastimme seksiä. Oikeastaan, hän harrasti. Itse olin julmettoman pahassa tunnelissa ja ajattelin koko ajan Hra. Lahtea. Jossain vaiheessa seksiä havahduin siihen, että olin sammunut kesken kaiken. Paitsi että se on vastenmielistä, kertoo se myös omasta kiinnostuksen asteestani hommaa kohtaan. Muusikko sen sijaan pötkötteli tyytyväisenä vieressäni. Käänsin kylkeä ja aloin itkeä. Olisi itkettänyt oikein olan takaa, mutta yritin olla paljastamatta itseäni. En tiedä onnistuinko, mutta seuraava tunti oli yksi elämäni kamalimmista. Kaipasin Hra. Lahden käsiä, ääntä, läheisyyttä. Kaikkea muuta kuin sitä, jota sängyssäni juuri sillä hetkellä oli.

Aamulla edelleen yritin vakuutella itselleni muuta, mutta Muusikon poistuttua, tuli itku. Onneksi sisko tuli kylään, kuunteli, lohdutti ja halasi. Soitin Hra. Lahdelle. En kertonut Muusikosta, itkin vain. Pyysin, josko voitaisiin tavata maanantaina ja puhua kasvokkain. Luultavasti tapaamme. En tiedä vielä pitäisikö minun kertoa viikonlopusta koko totuus vai ei, mutta se painaa minua ainakin aivan suunnattoman paljon. Koko viikonlopun olen parahdellut itkuun ja kaivannut Hra. Lahtea niin, että fyysisesti koskee. Mikään ja kukaan muu ei vain tunnu miltään.

Tänään suku kävi juhlimassa minua. Minä istuin hiljaa ja mietin, koska pääsen itkemään.

On pakko perua tiistaiksi sovittu tapaaminen Muusikon kanssa. Komea tai ei, minusta ei ole tähän. Minä rakasta toista.