Aika kuluu niin kovin nopeaan.

Huomasin, etten ole päivittänyt tätä aikoihin. En ole myöskään päivittänyt aikoihin osoitekirjaani, sähköpostiani, kännykän tekstiviestikansiota, olohuoneeni lehtikoria tai likapyykkiäni. Kaikkien edellä mainittujen lisäksi olen laiminlyönyt röyhkeästi lähes kaikkea, joka kuuluu omaan asuntooni. Miksikö? -Siksi, etten ole ollut kodissani.

Miksikö? -Koska olen rakastunut.

Apinasta sitten toden totta tuli vaikka mitä. Asiat vain naksahtivat paikalleen. Kuten edellä kirjoitin, olen hänelle jotakin upeaa, josta hän on iloinen. Hurjinta kaikessa on, että tunteet ovat hyvinkin molemminpuoliset. Olemme olleet yhdessä Lontoon matkasta lähtien kuin paita ja perse. Vietimme yhdessä joulukuun, välipäivät, uudenvuoden ja kaikki muutkin päivät. Tapasin hänen lapsensa, siskonsa, veljensä, tätinsä ja ystävänsä. Esittelin hänet siskolleni, ystävilleni ja vanhoille tutuille. Olemme olleet yhdessä matkalla, lenkillä ja sängyssä. Olemme viettäneet päiviä pelkästään rakastellen ja nauraen. Olemme viettäneet päiviä lasten kanssa yhdessä, leikkien, ruokaa laittaen ja arkea eläen. Olen sairastanut hänen nähtensä oksennustaudin ja nukkunut purentakisko suussani.

Suhteessamme on ollut ja on läsnä kaikki intohimo, joka siinä alkuvaiheessa kuuluukin olla. Suhteessamme ei ole käsittämättömiä ja epärealistisia vaatimuksia toiselle eikä omituisia ja absurdeja oletuksia siitä, millainen toisen kuuluisi. Tässä on vain kerta kaikkisen tasapainoisesti läsnä realismi ja intohimo. Ja tässä on niin perhanan hyvä olla, että mietin miten olen koskaan suostunut mihinkään vähempään, kenenkään kanssa? Mikään ei ole koskaan ollut näin absoluuttisen hyvää, ja samalla realistista.

Olemme nukkuneet vain muutaman yön erillään. Nyt olen ollut järjestelemässä käytännönasioita kotonani ja huomannut mitä kaikkea olenkaan laiminlyönyt. Se naurattaa. Olen kotona nyt, sillä nyt on myös se hetki, kun suunnittelemme yhteistä kotia. Näin nopeasti, kysyt mielessäsi. Kyllä, näin nopeasti, minä vastaan. Eikä ehdotus siihen tullut minulta, vaan häneltä.

Tiedän mitä monen mielessä liikkuu, enkä minä osaa antaa sellaista selitystä missään muodossa, että saisin ketään ymmärtämään miltä tämä tuntuu. Vastaan vain lyhyesti, tuntuu oikealta.